Rakkainpani pois lähti... R.I.P Prenda...

Muistan sinut kun ensi kerran tapasimme. Olit pieni pennunrääpäle ja silti olin rakastunut sinuun. Olit kova puremaan ja rakastit ulkoilua, temppujen oppimista ja legojen syömistä (tämä oli paheesi). Muistan sen kun ostin sinulle pienen punaisen pallon ja rakastit leikkiä sillä ja kannoit sitä mukanasi kaikkialle. Muistan ensimmäisen kerran kun pääsit metsään. Muistan kuinka innostuit aina kun kuulit pyöräni äänen kun sinua lenkille olin hakemassa. Sinun hännän heilutuksesi. Sinun kauniin turkkisi ja ymmärtäväiset, ruskeat silmäsi. Sinun itsepäisyytesi joka antoi haastetta kouluttamiseesi. Pitkät metsälenkit kesäisin ja joen jäällä seikkailut talvisin. Sinun lohduttavan katseesi kun minua vaikeina aikoina tuit. Hepulointisi kun hihnan irrotin pellolla. Persoutesi puolukoille. Muistan turkkisin hajun, onnelisen katseesi, kaipuun äänen vingunnassasi kun lähdin lenkkien jälkeen kotiin. Muistoja sinusta jäi liikaa ja yhtäkään hetkeä en haluaisi korvata. Kuitenkin sinut vietiin minulta pois, enkä saanut olla vierelläsi kun lähdit. En saanut tuudittaa sinua ikuiseen uneen, rapsuttaa sinua korvan takaa ja sanoa "Ei ole hätää rakkainpani. Olet turvassa sylissäni" Tekisin mitä vain että näkisin hännän heilautuksesi, tuntisin kielesi nuolevan kasvojani rakkauden osoituksena, näkisin sinut juoksemassa luokseni metsän reunalta, noutamassa pientä punaista palloasi tai opettelemassa uutta temppua... Mutta olet poissa ja sisimpäni itkee ikävää sinua kohtaan. Olet ikuisesti pieni enkelikoirani. Lepää rauhassa hoitokoiristani rakkain, Prenda. En koskaan unohda sinua, eikä kukaan sinua koskaan korvaa... </3