Kaikki varmasti kokenut joskus kiusaamisen jotakin muotoa. Ollut kiusattuna, kiusaajana tai vain nähnyt kiusaamista.
Mun elämästä reilut yhdeksän vuotta on ollut kiusaamista. Mulla on masentuneisuutta, todella huono itsetunto sen takia. Aiemmin en pitäny itteeni minään. Tunsin olon niin turhaksi kun mulla ei ollut kavereita ja mua lytättiin maahan koulussa ja kylillä.
Noh. Jatkoin elämää vaikka oiskin tehnyt mieli olla jatkamatta. Mulla oli kuiteski mun sisarukset ja omat harrastukset jotka kanto mua eteenpäin. Mä tiesin et mä jaksan kyl jatkaa.
Noin 3-4 vuotta sitten sain oman tietokoneeni ja aloin pelailemaan sillä ja tutustuin ihmisiin. Sitä kautta sain todella tärkeitä ystävyyssuhteita joista suurin osa on säilynyt edelleenkin. Aloitin myös Youtube videoiden teon ja livestreamaamisen. Videot ja streamaus alkoi olla mulle arkea ja nautin molempien teosta todella paljon. Streameissa katsojia oli vähän ja meno oli mukavaa. Mutta onko näin enää? Tänään pidin 12 tunnin streamin 1500 seuraajan kunniaksi. Eli periaatteessa käytin vapaapäiväni siihen että livestreamasin muiden iloksi pelaamistani nettiin. Ja minkä takia? Sen takia että Ylilaudan, Suomen internetkulttuurin syöpäpesäkkeen kansalaiset tulivat huutamaan chattiini. "Huora." "Mene takaisin keittiöön siitä vitun ämmä." "Ime kullia vitun paska". Tällaistenko kommenttien takia mä streamasin?
Sillon ku aloin internetissä oleskelemaan aktiivisesti, luulin et oisin turvassa kiusaajilta. Luulin et mä voisin olla vapaasti oma itseni. Luulin et siellä saisin hyväksyntää mitä oikeassa elämässä en monelta saanut. Mun itsetunto oli hyvä silloin kuin olin hetken jo ollu internetin aalloilla. Nykyään mua on jopa alkanut ahdistamaan streamaus. Se ainoo asia mitä oon jaksanu tehä. Se ainoo asia joka teki mut iloiseksi ku ties et kohta pääsee juttelee omille tutuille katsojille.
KENENKÄÄN. Ei kenenkään tarvis kärsiä tällasesta. Kenenkään ei tarvis ottaa vastaan tällasta paskalastia.
Mä tiedän olevani vahva ihminen. En mä olis tääl enää jos en ois vahva. Mutta vahvinkin muuri murtuu kun sitä tarpeeksi takoo. Tälläkin kyseisellä hetkellä kun kirjotan tätä, mulla valuu kyyneleet poskille. Mulla vaan on niin paska olo sen takia et mihin tahansa mä meenkin, mitä ikinä mä teenkin nii aina mulle tulee paskaa niskaan enkä tunne itteeni missään hyväksytyksi.
En ymmärrä. Mikä tarve ihmisellä on painaa toista maahan? Miksi pitää kiusata? MIKSI? Miksi pitää aiheuttaa toiselle paha olo. Onko helpompi nostaa "egoa" sillä että painaa toista maahan? Vai onko tarkotuksena saada toinen vaan katoamaan täältä maailmasta? Tekemään itsemurhan? Sitäkö jotkut hakee kiusaamisellaan? Mun mielestä kiusaaminen, varsinkin henkinen ja pitkään jatkuva, on SAIRASTA!
Mietin tälläkin hetkellä, että mitä pahaa oon tehny niille jotka mua kiusaa? Mikä mussa on vikana. Mä en enää itsekkään osaa sanoa itsestäni mitään hyvää ku tuntuu et mä vaan valehtelisin itselleni. "Älä kuuntele niitä" monet sanoo näin mulle usein. Se että mua mollataan niin monessa paikkaa, on aiheuttanu sen, että mä en voi olla ottamatta itteeni sitä jos monet tulevat haukkumaan mua. Kyl mä kestän sen jos pari tulee hieman huutelemaan. Mutta se että joudun kestämään sitä jopa 10h päivässä, viidesti ellei jopa seitsemästi viikossa. Ei sellasta oo tarkotettu kestämään. Kestäisitkö sinä? Ensin 9v kiusattu koulussa, sitten se siirtyy myös vapaa-ajallekkin.
Mä toivon et tää kirjotus pistää ihmisii miettiin asioita. Miettimään et onks se niin helvetin hienoo kiusata, aiheuttaa pahaa oloa, aiheuttaa masennusta, aiheuttaa itsetuhoisuutta, itsemurhia. Törkeä kunnianloukkaus, väkivalta, näpistely. Siinäpä on monta ihan rikosnimikkeiksi taipuvia kiusaamisen muotoja. Lopettakaa se kiusaaminen, ihan oikeasti.
Rauhaa ja kaikkee. Tää Hurtta menee mietiskelemään vähä lisää asioita. Peace.
